This is from an old Finnish book named Antero Vipunen. Translated by Mikachu Translate:

Kalle Koskikara kulkee kedolla kuokka kainalossa.
Kalle Koskikara walks on the pasture with hoe in his armpit.
Kalle kääntelee kiviä: koppakuoriaiset kiitävät koloihinsa.
Kalle turns stones: beetles run to their holes,
Kalle kaapii korvallistaan kastematoja kaivaten; kuitenkin kerää kuoriaisia koppaansa.
Kalle scrapes his ear yearning for worms; still gathers beatles to his basket.
Kaikkihan kalalle kelpaa.
Everything goes for a fish.
Kuohuvan Kangaskosken kiville kahlaa Kalle, kiinnittää kuoriaisen koukkuun, kauas keikauttaa kalastuskojeensa.
Kalle paddles to the stones of the foamy Kangaskoski, attaches a beatle into a hook, turns his fishing device far away.
Katoaa korkki kuohuihin, kala koukussa kiemurtelee.
The lip disappears to the surge, a fish goes around in the hook.
Kalle kiskoo kiskomistaan, kunnes kaatuu kiveltä koskeen.
Kalle pulls and pulls, until he falls from the stone to the surge.
Kalle kirkaisee, kala kauhistuu, karkaa kauas koukku kidassa, kalastuskojeita kerallaan kiskoen.
Kalle screams, the fish is frightened, escapes far with the hook in its mouth, pulling the fishing devices with it.